Las Leñas ja ensimmäinen koulupäivä

Hola!

Tultiin eilen takaisin Andeilta, ja ei herranjumala mitkä maisemat! Ei voi muuta kuin ihmetellä miten upealta näyttää kun kaikkialla ympärillä kohoaa vuoria, vuoria, vuoria. Kuvia tuli otettua ihan älyttömästi, aika samannäköisiä tosin :) 

Yksi yö mentiin perheen kanssa ulos makaamaan maahan ja katsomaan tähtiä. En ole koskaan nähnyt tähtiä samalla tavalla. Niitä oli oikeasti paljon ja taivas oli ihan kirkas. Silloin tuli taas onnekas olo siitä että saan kokea tämän. Ihan uskomatonta mihin maailmankaikkeus pystyy!

Upeita maisemia lukuunottamatta, lomakylässä jossa oltiin ei ollut paljoakaan tekemistä. Talvella tekemistä ja ihmisiä on kuulemma enemmän, kun on lunta ja mahdollista lasketella. Hotellissa oli uima-allas, poreamme ja sauna! Ja yllättäen sauna oli aikalailla samanlainen kuin Suomessa! Opetin perheen isän ja serkun saunomaan ja he kestivätkin hienosti jopa 80 asteista lämpöä :) Aikaisemmin he eivät mitenkään tahtoneet uskoa että sellaisessa lämmössä voisi pysyä hengissä. Sainpahan todistettua!

Tänään oli ensimmäinen päivä koulua (päivää aikaisemmin kuin luulin, en ehtinyt valmistautua henkisesti!). Ensimmäinen järkytys: mulla on kolmena päivänä viikossa koulua yli kymmenen tuntia, alkaa klo 7:40 ja loppuu klo 18. Tänään oli yksi niistä päivistä. Päivä tuntui kieltämättä aika loputtomalta. Kymmenen tuntia! 

Alkuun jännitti aika paljon, koska sisko on yleensä toiminut mun tulkkina ja porukka on puhunut hitaasti koska tietää etten osaa paljon. Nyt kaikki puhuivat normaalia vauhtiaan, eli todella nopeasti. Ymmärsin koko päivän aikana hyvin hyvin vähän! Olen aika kärsimätön joten turhaannuin, kun en pystynyt kommunikoimaan ilman miljoonaa väärinkäsitystä ja "qué?"-kysymystä. Koska päivä oli pitkä, tunteet heittelivät useasti useaan eri suuntaan. Välillä otti todellakin päähän kun mikään ei tuntunut luonnistuvan, välillä taas oli hyvä ja luottavainen fiilis. 

Päivä, tai oikeastaan aamu, alkoi jollakin historiantapaisella (aine kulki ihan jollakin muulla nimellä). Tunnilla ei tehty oikeastaan muuta kuin piirretty aikajana historiankausista (?).

Seuraavaksi oli tanssia, joka oli enemmänkin ilmaisutaitoa. Vaikka kammoksuin etukäteen tätä oppiainetta, se osoittautuikin hauskaksi! Pelattiin esimerkiksi tuolileikkiä, jossa otetaan aina yksi tuoli pois ringistä, ja kun musiikki lakkaa, täytyy yrittää päästä istumaan.

Seuraava oppiaine, biologia, meni minulta täysin ohitse. En rehellisesti sanottuna ymmärtänyt tunnista yhtään mitään. Opettaja seisoi luokkahuoneen edessä ja luki paperista koko tunnin, eikä kukaan kuunnellut. Musiikki soi, jengi pelaa sotapelejä kannettavillaan..meni siis ihan ohi.

Tämän jälkeen oli jonkinlainen kulttuurintuntemisoppiaine (en tosiaankaan tiedä tarkemmin). Opettaja pyysi meitä tekemään jotakin kirjoitustehtäviä, enkä minä tietenkään tajunnut että minua oli pyydetty tekemään jotain. Kun opettaja tuli luokseni ja huomasi etten ollut tehnyt mitään, tarvittiin avuksi yksi oppilaista tulkkaamaan englanniksi (heikosti). Jos perhe ei osaa täällä paljon englantia, niin koulussa sitä ei oikeasti osata yhtään. Odotan innolla perjantaista englannintuntia..

Kulttuuritunnin jälkeen oli ruokatauko, ja aika säälittävä sellainen. En ollut sitäkään tajunnut, että lounastilaukset olisi pitänyt tehdä aamupäivällä, ja jos niitä ei ole tehnyt, ei ole paljoakaan tarjolla. Söin voileivän. Jäi nälkä. Ja herranjumala että kouluvaatteissa tulee kuuma! Paksu t-paita ja farkut eivät sovi hellepäivään. Oli jano!

Ruokailun jälkeen oli harmoniaa, eli periaatteessa musiikinteoriaa. Koska säveljärjestelmä on erilainen täällä kuin Suomessa, alkuun olin (taas kerran) ihan pihalla. Onneksi opettaja selitti minulle miten järjestelmä toimii, ja mitä säveliä mikäkin vastaisi kotipuolessa. Tämän opittuani sain tehtyä kerrankin kaikki tehtävät ja melkeinpä ensimmäisenä. Koulukaverit pyysivät minulta apua! Oli hyvä fiilis, kerrankin osasin jotain!

Harmonian jälkeen oli pianotunti. Ei yksityistunti niinkuin Suomessa, tosin. Alkuun meitä oli noin 20 oppilasta ihan minikokoisessa luokkahuoneessa yhden pianon kanssa. Onneksi noin kymmenen lähti pois ja meitä jäi about saman verran. Kaikkien täytyi soittaa jotain pianolla. Fiilis oli tästäkin hyvä, tämän mä osaan! Sainkin kovat aplodit ja kannustushuutoja. Opettaja lupasi myös antaa mulle listan ajoista, jolloin pianot ovat vapaina. Voin siis harjoitella koulussa, koska kotona ei ole pianoa. Ihanaa!

Ärsyttää, kun netti on niin huonossa jamassa täällä! Ei saa oikein kuvia laitettua. Pitää yrittää taas paremmalla ajalla!