De vuelta en Finlandia

Nyt on siis palattu takaisin Suomeen! Paluulento lähti Buenos Airesista 18.1. Argentiinan aikaa kello kuudelta iltapäivällä, ja kaikenlaisten kommellusten ja Pariisissa tehdyn välilaskun jälkeen olimme Suomivaihtareiden kanssa perillä Helsinki-Vantaan lentokentällä Suomen aikaa torstai-iltapäivänä 19.1. noin kello viisi. Takana on nyt siis yli viikko kotona! Kerron paluusta myöhemmin, välistä puuttuu vielä viimeisistä Argentiinassa vietetyistä päivistä kertominen.

Vietin viimeisen viikkoni San Rafaelissa rennoissa merkeissä. Vietin paljon aikaa kavereideni kanssa, lähdimme bolicheihin yhdessä viimeisiä kertoja ja nautimme toistemme seurasta. Olin myös paljon hostisäni kanssa, jonka kanssa olimme siis viimeisen viikon kotona kahdestaan, sillä hostäitini ja -veljeni olivat jääneet Córdobaan kesäasunnolle hostäidin perheen kanssa.
Ostelin viikon aikana viimeisiä puuttuvia tuliaisia ja argentiinalaisia herkkuja (dulce de lecheä, alfajoreja, viiniä) Suomeen vietäväksi ja yritin mahduttaa vaihtovuottani yhteen matkalaukkuun. Kiloja sai viedä vain 23, ja sekin raja ylittyi, joten myös paljon tavaraa (lähinnä vaatteita) jäi kavereideni käyttöön Argentiinaan.

Järjestin myös aiemmin blogissa mainitsemani läksiäisjuhlat takapihallamme. Mehän San Rafaelissa asuimme kaukana keskustassa "maaseudulla", joten takapihamme on periaatteessa loputon. Tilanpuutetta ei siis ollut! Öisin on myös lämmintä, joten juhlien järjestäminen ulkona oli paras vaihtoehto. Kutsutuista viidestäkymmenestä paikalletulonsa oli varmistanut 30, ja varauduin tarjoiluissa sen mukaan. Ostimme hostisän kanssa 10 pizzaa ja 10 tusinaa empanadoja, paljon juotavaa ja monta pussia sipsejä ja muuta naposteltavaa. Paikallehan tietenkin tuli loppujenlopuksi noin 15 ihmistä, joten ruokaa ja juomaa jäi yli todella paljon. Eihän se mitään, jäipähän hostperheelle ruokaa varastoon minun lähtiessäni.
Juhlat onnistuivat todella hyvin, kuuntelimme musiikkia ulkona stereoista, juttelimme, tanssimme ja fiilistelimme yllämme avautuvaa ihanaa tähtitaivasta. Kuvia en juhlista saanut, sillä kamerani päätti olla juuri juhlapäivänä toimimatta!


15.1. sunnuntaina lähdimme hostisäni kanssa aikaisin aamulla autolla kohti Mendozaa, jossa tiedossa oli samana iltana lähtö Buenos Airesiin AFS:n loppuorientaatioleirille muiden Mendozan provinssin vaihtareiden kanssa.
Heräsin sunnuntaina keskipäivällä saapuessamme Mendozaan (olin nukkunut koko kolmen ja puolen tunnin automatkan, sillä olin viimeisen yön bolichemeiningeistä saapunut kotiin sunnuntaina aamulla). Vastassa odottivat hostäitini ja hostveljeni, jotka olivat saapuneet Córdobasta Mendozaan muutamaa tuntia aiemmin.
Bussin lähtöä odotellessamme vietimme hauskan viimeisen päivän perheen kesken. Vietimme koko päivän eräässä Mendozan valtavista ostoskeskuksista. Ostoskeskuksessa oli ihanan tehokas ilmastointi, joka olikin tarpeen, sillä ulkona olisi ollut aivan liian sietämätöntä olla kuuman sään vuoksi. Kävimme elokuvissa, lounaalla ja jäätelöllä, ja kerkesimme keilaamaankin! Illalla siirryimme Mendozan bussiterminaaliin, jonne saapui AFS-vapaaehtoisia ja muut kotiinpalaavat vaihtarit. Lopulta tuli aika lähteä, itkua, hyvästejä, lupauksia takaisinpaluusta. Viimeiset vilkutukset terminaaliin jääville perheille ikkunasta bussin lähtiessä kohti Buenos Airesia.
Bussissa minut valtasi epäusko siitä, että hostperhettä, ystäviä ja San Rafaelia en tulisi näkemään pitkään aikaan. Haikea olo ja hämmennys.
AFS oli onneksi varannut paluumatkaamme varten kaikista parhaimman bussin, jonka varusteluihin kuului jokaiselle oma televisio ja lista elokuvista joista valita. Päivällisen lisäksi bussissa kiersi myös viini- ja shamppanjatarjoilu - ilmaiseksi tietenkin! Istuimet sai kokonaan makuuasentoon ja oman ja vierustoverin istuimen väliin verhon, joten saimme nukkua kuin omissa eristetyissä huoneissamme. Nukuinkin harvinaisen hyvin verrattuna siihen, että busseissa nukkuminen on yleensä tuskaa.


Seuraavana aamuna olimme perillä Buenos Airesissa. Terminaaliin saapuivat hiljalleen lähtevät AFS-vaihto-oppilaat muistakin provinsseista. Oli ihana tavata tuttuja vaihtareita, joihin olin Pohjois-Argentiinan reissulla tutustunut!
Meidät ohjattiin busseihin ja koko vaihtarijoukkomme jaettiin kahteen eri leiriin. Omalla leirilläni oli suomalaisten lisäksi saksalaisia, italialaisia, australialaisia, itävaltalaisia sekä myös yksi brasilialainen ja yksi ruotsalainen. 
Vietimme leirillä kaksi kokonaista päivää. Keskustelimme vaihtovuodestamme, kokemuksista, pettymyksistä ja kotiinpaluusta. Toisena päivänä lähdimme city tourille Buenos Airesiin (minulle jo neljäs kerta!), jossa kiersimme pakolliset turistinähtävyydet: La Boca, Recoleta, Puerto Madero, Calle Florida ja Plaza de Mayo. Innostuin tuhlaamaan viimeisiä rahojani eräällä ferialla, juuri kun luulin että rahanmenosta ei olisi tarvinnut enää murehtia..! Kävimme suomalaisen Roosan ja Anastasian sekä australialaisten Hannahin ja Zinan kanssa myös hakemassa Starbucksista taivaalliset Dulce de leche-frappucinot.

Meidän koko vaihtarileiriporukka!

Calle Florida con Zina, Roosa y Anastasia

Roosa! Como te quiero :)

Anastasia, minä, Roosa, Hannah ja Zina Plaza de Mayolla

Minä ja Hannah poseeraamassa, taustalla La Casa Rosada

Team Finland! Ana, Roosa, minä ja Eetu

La Boca

City touria seuraavana päivänä olikin lähtö lentokentälle odottelemaan lentoja. Olimme lentokentällä jo aamuyhdeksältä, sillä ensimmäinen lennoista lähti yhdeltätoista. Meidän suomalaisten lento lähti vasta kuudelta iltapäivällä, joten odottelua kesti ja tylsäkin ehti tulla. Emme päässeet nimittäin edes tax free-shoppailemaan, sillä lähtöselvitykseen ja sitä kautta tax free-osastolle pääsee vasta muutamaa tuntia ennen lentoa. Jengi väheni pikkuhiljaa, kun lentoja lähti ja kotiinpaluusta johtuva haikeus kasvoi kasvamistaan.

Lopulta tuli meidän vuoromme lähteä omaan terminaaliimme, ja jätimme muun vaihtariporukan. Lähtöselvitysten jälkeen pääsimme viimein shoppailemaan, laittamaan viimeiset Facebook-päivitykset lentokentän langattoman nettiyhteyden avulla ja jännittämään aina vain konkreettisemmin lähenevää lähtöä. Lopulta oli aika mennä ja kotiinpaluu alkoi. 

Suoritimme välilaskun Pariisissa ja 17 lentotunnin jälkeen olimme Suomen kamaralla lumen ja pimeyden keskellä. Lentokentällä minua odotti kymmenhenkinen porukka ja kotona pöydällinen ihanaa Suomiruokaa!

Suomen arkeen totuttelemisessa tulee varmasti menemään viikkoja, ehkä kuukausiakin. Pää on edelleen lähes joka päivä Argentiinassa ja netissä tulee kavereiden kanssa juteltua päivittäin. Tällä hetkellä tähtäimessä on työnhaku ja rahan säästäminen, jotta Argentiinaan pääsisi mahdollisimman pian takaisin! Espanjan kieltä en todellakaan halua unohtaa, joten skypettelyä on tullut harrastettua ja Suomessa asuvien espanjaa taitavien kavereiden kanssa juteltua espanjaksi.

Taitaa jäädä tämän blogin kirjoittaminen nyt tähän vuoden päätyttyä. Jos mieleen tulee kysymyksiä tai vuoteni ja kokemukseni Argentiinassa kiinnostavat, viestiä saa ja pitää laittaa, kerron mielelläni lisää! Tietenkin jos mieleen tulee jokin hyvä postaus Argentiinaan liittyen saatan jatkaakin kirjoittelua. Myös postausehdotuksia otetaan vastaan, jos sellaisia on!

Kiitos kaikille lukijoille!

ADIÓS Y BESOS!

Kira

Buenos Airesin lentokentällä, vika kuva ennen Suomeen lähtöä

Erilaista elamaa

Nyt kun vaihtovuosi Argentiinassa on kaytannossa katsoen ohi, paatin tehda postauksen joistakin eroista Argentiinan ja Suomen valilla!


KOULU


- Kouluissa kaytetaan koulupukua. Jokaisella koululla on oma koulupukunsa, joista tunnistaa, missa koulussa oppilaat opiskelevat. Joissakin kouluissa koulupukuun kuuluu tytoilla vekkihame, pojilla siistit housut, kauluspaita, kravatti ja tietyt koulua varten tarkoitetut kengat, joissain kouluissa (kuten edellisessa koulussani) oppilaita vaaditaan kayttamaan vain koulun logolla varustettua t-paitaa tai hupparia. Nykyisessa koulussani meidan taytyy aamupaivisin kayttaa valkoista kauluspaitaa, iltapaivisin asu on vapaa.



- Aamuisin ennen ensimmaisen koulutunnin alkua koulussa jarjestetaan lipunnosto, jonka aikana lausutaan Argentiinan kansallishymni. Lippuja nostetaan kaksi, Argentiinan lippu ja provinssin, minun tapauksessani Mendozan provinssin lippu.

- Kouluissa ei kayteta koulukirjoja, vaan opettaja sanelee kirjoitettavat asiat ja oppilaat kopioivat ne sanelun perusteella.


- Koulusysteemi on erilainen kuin Suomessa: taalla ei valita kursseja ja kurssitarjotin on ihan vieras kasite. Sama luokka on yhdessa viisi vuotta tai enemmankin ja viettavat kaikki oppitunnit yhdessa. Sen vuoksi taalla on useimmiten luokan kesken todella hyva yhteishenki.




KOTI


- Yksi kulttuurishokin aineksista ovat ehdottomasti argentiinalaiset suihkut. Kaikissa toistaiseksi nakemissani suihkuissa on vahintaan kaksi "vaantovipua": oikeanpuolimmainen on kylmaa vetta ja vasemmalla oleva kuumaa vetta varten. Meidan kodissamme on kaiken lisaksi keskella viela yksi vipu, joka saataa sen, tuleeko vetta ylhaalta suihkusta vai alempana sijaitsevasta hanasta. Suihkussakaynti on aina yhta saatoa ainakin meidan kotonamme, viela kun veden lampoa saadetaan erikseen vedenlammittimella, joka sijaitsee keittiossa.


- Kaikissa kodeissa on vessassa bidé, jossa siis pestaan takapuoli vessanpontolla kaynnin jalkeen. Itse en bideeseen ole koskenutkaan, liian outoa mulle..


- Kaikissa keittioissa on kaasuhella ja -uuni, sahkoisia vastineita ei kayteta. Myoskin lammittimet ovat kaasulla toimivia.


- Kotona ollaan yleensa kengat jalassa.


- En ole viela kertaakaan kaynyt kenenkaan kotona vessassa, jonka saisi lukkoon. Kodeissa vessojen ovissa ei yleensa ole lukkoja. Vessan oveen koputetaan ennen sisaan astumista.




RUOKA JA RUOKAILU


- Paivallisaika on taalla huomattavasti myohempi kuin Suomessa. Paivallistamme yleensa klo 21-22 valilla, useissa kodeissa syodaan jopa myohemmin.


- Lounasaikaan palataan kotiin syomaan. Koulupaivat on jaettu aamupaivaan ja iltapaivaan, joiden valissa on yleensa parin tunnin mittainen tauko, jolloin oppilaat palaavat koteihinsa lounastamaan. Myos toista palataan kotiin syomaan. Yleensa kouluissa tarjotaan maksullinen lounas oppilaille, jotka asuvat kaukana ja joilla ei ole aikaa palata koteihinsa syomaan.


- Ruokailun yhteydessa juodaan vetta, mehua tai limsaa, ei koskaan maitoa. Itse olen Suomessa tottunut juomaan ruokailun yhteydessa maitoa, ja taalla kerran yritinkin jatkaa tata perinnetta. Maito on kuitenkin hyvin eri makuista taalla kuin Suomessa, jotenkin makeampaa. Rasvaton maito ei ole niin tunnettu kasite kuin Suomessa. Jatin siis maidonjuonnin odottamaan Suomeen paluuta!


- Yleinen argentiinalainen herkku on dulce de leche, kinuskimainen tahna. Sita loytyy lahes jokaisesta jaakaapista, ja sita loytyy useaa eri merkkia usealta eri valmistajalta. Lahes kaikissa leivonnaisissa on dulce de lechea. Suomeksi kaannettyna "herkku maidosta". Dulce de lechen tekemisen ei pitaisi olla niin vaikeaa, paaosin se koostuu maidosta ja sokerista, joten taidanpa saada tata herkkua Suomessakin! Ja varmasti sita tulee raahattua mukana jonkin verran..

- Aamupala on usein paljon minimalistisempi kuin Suomessa, tai niinkuin minun hostperheessani, lahes olematon. Suolaista harvemmin syodaan, yleinen aamupala on sellaisia mauttomia kekseja joiden paalle laitetaan marmeladia.


- Salaatteihin lisataan aina oljya ja viinietikkaa.


- Alfajorit! Naita ei Suomesta loydy. Yleinen herkku, joita loytyy pienimmastakin kioskista kymmenta eri merkkia ja laatua. Alfajor koostuu kahdesta (tai useammasta) keksista, joiden valista loytyy (yllattaen) dulce de lechea tai marmeladia. Usein tama rakennelma on paallystetty maito- tai valkosuklaalla tai marengilla.

- Mate on argentiinalaisten suosima kitkera teejuoma. Mateyrttia loytyy supermarketeista hyllykaupalla, joihinkin on lisatty myos esimerkiksi appelsiinin tai sitruunan makua. Matea nautitaan stia varten tarkoitetusta "matesta", joka on useimmiten puusta valmistettu kuppi, ja juomaa imetaan erityisesta matelle tarkoitetulla pillilla, joka puolestaan on useimmiten metallinen (ei siis kertakayttoinen). Mate on hyvin sosiaalinen juoma, ja matekuppi kiertaa porukassa aina kadesta toiseen. Sita voidaan nauttia joko sokerin kanssa ("dulce") tai ilman ("amargo").


- Lahes joka kadunkulmassa (ei nyt ihan mutta melkein) on jaatelobaari. Argentiinalainen jaatelo voittaa mennentullen Suomessa maistamani jaatelot! Makuja on valikoimissa aina kymmenia ja jaatelo on paljon halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi kolme erimakuista jaatelopalloa aidolla vohvelilla ja valitsemallasi kastikkeella maksaa vahan paalle euron.

- Supermarketeissa on hedelma- ja vihannesosastolla erikseen tyontekija joka punnitsee valitsemasi hedelmat ja laittaa pusseihin hintalapun. Suomessahan ne punnitaan itse. Mun mielesta tama on ihan hauska huomio.


- Melkein kaikille ruokatuotteille loytyy oma kauppansa: on erikseen lihakauppoja, merenelavakauppoja ja vihanneskauppoja. Ja tietenkin leipomoita!

- Jugurtti ja maito myydaan yleensa pusseissa!




VAPAA-AIKA


- Kun nuoret (ja vahan vanhemmatkin) lahtevat viikonloppuisin ulos, he yleensa lahtevat bolicheihin eli paikallisiin diskoihin. Yleensa ennen bolicheen menoa nuoret kokoontuvat kavereiden kesken, aloittelevat ja menevat yhdessa bolicheen. Aikataulu uloslahdolle on hieman erilainen kui Suomessa: aloittelemaan mennaan yleensa noin klo 23 aikaan, bolicheen mennaan noin klo kahdelta ja kotiin palataan kuuden, seitseman aikoihin aamulla. Alussa tama aikataulu ei tahtonut minulta luonnistua, ja olin valmis nukkumaan siihen aikaan kun lahdimme porukalla kohti bolichea..nyt tahan menoon on jo totuttu!


- Suomessa jaakiekko, Argentiinassa rugby ja tietenkin jalkapallo. Rugby on poikien kesken suosittu urheilulaji, esimerkiksi minun kaksi hostveljeani molemmat pelaavat rugbya. Eika peli ole nosteessa vain poikien kesken: myos eraasta tyttokaveriporukastani lahes kaikki pelaavat rugbya! Itse en ole uskaltanut lajiin osallistua muuten kuin katselemalla, liian rajua mulle. Veljea veti joku rugbymatsissa turpaan ja yhdelta tyttokaverilta murtui ranne pelatessa.. Ei se menoa silti hidasta!




JUHLAT

- Kun poika tayttaa 18 vuotta, hanen hiuksensa ensin varjataan kirkkailla vareilla (esimerkiksi vihrealla tai sinisella) ja sitten hanen paansa ajellaan kaljuksi. En tieda onko tama perinne kaytossa vain Mendozan provinssissa vai koko Argentiinassa.

- Taalla tyttojen 15-vuotissyntymapaiva on iso asia, ja sita varten jarjestetaan lahes aina jarjettoman isot juhlat. Muistuttaa jenkkien sweet 16-perinnetta.

- Joulu ei ole samalla tavalla perhekeskeinen kuin Suomessa. Jouluaattoyona nuoret lahtevat ulos kavereiden kanssa bilettamaan.

USKONTO


- Suurin osa argentiinalaisista on katolilaisia. Uskonto nakyy esimerkiksi siten, etta aina kirkon tai muistomerkin ohittaessaan katolilaiset tekevat ristinmerkin rintaansa. Helposti taman huomaa esimerkiksi ruuhkabussissa kun kaikki muodostavat ristinmerkin bussin ohittaessa kirkon.


- Hostsisarukseni kayvat katolilaista koulua, ja aamuisin ja oppituntien valissa heilla on rukoushetkia.


- Omassa perheessani vain hostaitini on uskonnollinen, joten han kay kerran tai pari viikossa jumalanpalveluksessa. Kotona on seinilla muutama kuva Neitsyt Mariasta ja jossain saattaa roikkua pari ristia, muuten uskonnollisuus ei kotonamme nay. Minua ei ole mitenkaan painostettu osallistumaan katolilaisen kirkon toimintaan.


MUUTA


- Kaupungit tai ainakin nama pienemmat kaupungit on pelkkaa nelioviidakkoa. Kaupungin muodostavat toinen toistaan seuraavat nelioiksi kaavoitetut korttelit. Eipahan karttaa seuratessa helposti paase eksymaan, jos muistaa vilkaista milla kadulla liikkuu. Toisaalta se on myos se ongelma, silla kaikki korttelit muistuttavat toisiaan..


- Kaikkia tervehditaan poskipusulla. Kavereita, perheenjasenia, uusia tuttavuuksia. Tavatessa ja erotessa.
- Pienemmissa kaupungeissa, kuten taalla San Rafaelissa, pidetaan joka paiva siesta. Siestan aikana kaupat ja palvelut ovat kiinni, ja yleensa ne, joilla aikaa riittaa, nukkuvat siestan eli paivaunet. Siesta alkaa noin kello 12-13 valilla ja loppuu noin kello 17-18 valilla. Makin olen ehtinyt tottua ihanan siestan nukkumiseen, miten sitten Suomessa?


- Argentiinalaiset pitkanmatkanbussit ovat taysin eri luokkaa kuin suomalaiset vastaavat. Valittavana on eri matkustusluokkia, esimerkiksi Cama, jossa istuimen saa kokonaan makuuasentoon, ja Semi-Cama, jossa istuimen saa puolivaliin asti. Yleensa pitkilla matkoilla saa lampiman ruoan, lyhyemmilla alfajorin ja kahvia tai teeta (tai jotai
n vastaavaa).


- Kavereiden kesken valokuvia otetaan paljon ja ne kaikki lisataan Facebookiin, siis myos ne kaikkein hirveimmat ja epatarkimmatkin kuvat. Kaikki.


- Taalla noudatetaan usein perinteista latinoamerikkalaista aikataulua, eli aikataulua ei ole. Esimerkiksi varatessa aikaa laakarille tai johonkin muuhun vastaavaan, ei kannata odottaa annetun aikataulun kayvan toteen. Itsekin olen taman kokenut: sain ajan kello 18.15 ja viela tunnin paastakin istuin odotushuoneessa odottamassa palvelua.


- Useat TV-ohjelmat ja elokuvat ovat dubattuja espanjaksi, esimerkiksi Simpsonit.

- Luottokorttien kaytto on vahaisempaa kuin Suomessa. Nuorilla varsinkaan ei niita nay.

- Argentiinassa vallitsee ehdottomasti jakamiskulttuuri: esimerkiksi jos mennaan porukalla jonnekin istumaan, ostetaan juotavaa ja syotavaa kaikille yhteisesti. Kaikki laittavat pari pesoa ja talla rahalla ostetaan kaikille yhteiseksi jotakin. Jos jollakulla ei ole juuri silla hetkella rahaa, ei haittaa, han laittaa rahaa sitten seuraavalla kerralla! Myoskin jos joku ostaa itselleen vaikkapa suklaapatukan, yleensa han antaa siita muille kysymatta. On jakaminen mennyt siihenkin, etta joku on jakanut purkkansa viiteen osaan jotta kaikki saisivat siita palasen..

- Hinnat tuotteissa eivat valttamatta ole aina hirvean lukkoonlyotyja. Joissakin paikoissa voi saada tuotteesta alennusta, jos maksaa kateisella. Olenpa kerran tinkinyt onnistuneesti apteekissakin.. Jos tuollaista yrittaisin Suomessa, lentaisin varmaan apteekista ulos tai vahintaan mulle naurettaisiin pain naamaa!

- Taalla ajokortin voi saada ilman autokoulussa kayntia. Yleensa vanhemmat opettavat lapsiaan ja sitten heidan pitaa vain kayda kokeessa saadakseen kortin. Alaikainenkin voi saada ajokortin, jos saa vanhemmiltaan suostumuksen.

- Lahes kaikki kayttavat kannykoissaan prepaid-systeemia: kannykkaan ladataan tietty maara rahaa esimerkiksi lahikioskissa. Yleensa nuorilla on saldo eli espanjaksi crédito loppu ja aina ollaan "lainaamassa" viestia toiselta eli lahettamassa tekstaria jonkun toisen kannykasta. Myos kotipuhelimet ovat hyvin yleisia.


- Kaduilla on valtava maara kulkukoiria. 


- Jos sataa, harva oppilas menee kouluun, ja usein opettajatkin jattavat koulupaivan valiin. Myoskaan esimerkiksi harrastuksiin ei valttamatta menna. Itse kayn kuntosalilla, ja sateella sali on lahes tyhjana. Lumentulo on vielakin suurempi haloo! Kun maassa oli pari senttimetria lunta, kukaan ei mennyt kouluun, ja jotkut vanhemmat eivat paastaneet nuoriaan lahtemaan viikonlopunviettoon, koska lumi on "vaarallista".




Erilaisuuksia loytyy varmasti noin miljoona lisaa, tassa vain pieni murto-osa kaikesta uudesta mita on vuoden aikana tullut vastaan!

El año nuevo 2012 y cómo lo empezé

Hyvää uutta vuotta 2012! Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa internetyhteyden saavuttamattomissa, joten uuden vuoden vietosta pääsen kirjoittamaan tänne vasta nyt.

Kaksi päivää ennen vuoden vaihtumista lähdimme aamuvarhaisella perheeni kanssa ajamaan kohti Rosariota hostäitini perheen luo. Saavuimme perille iltapäivällä hänen vanhempiensa kotiin, jossa myös yövyimme. Paikalla oli jo hostäitini sisaruksia (yhteensä sisaruksia on yhdeksän) lapsineen, jotka kaikki ryntäsivät innokkaina tutustumaan minuun. En ollut siis koko vuoden aikana vielä kertaakaan tavannut hostäitini perhettä.

Vietimme Rosariossa kaksi päivää, ja uutta vuotta lähdimme viettämään lähellä sijaitsevaan Venado Tuertoon, jossa asuu hostisäni veli perheineen. Paikalle saapuivat tietenkin lähes kaikki hostisäni sisarukset (yhtä lukuun ottamatta, tällä kertaa paikalla olivat siis vain kuusi veljestä) perheineen. Samanikäistä seuraa ei tästä porukasta valitettavasti löytynyt, kaikkein vanhin lapsista oli 16-vuotias hostveljeni.. Päivä oli kuitenkin upea, aurinko paistoi ja pihalla seisoi uima-allas, joten päätin paahtaa itseäni pihalla koko päivän (tavoitteenahan on palata Suomeen ruskettuneena, ja olen siinä onneksi onnistunut).

Uuden vuoden ateriana oli kokonainen porsas, kieltämättä aika pysähdyttävä näky. Mukana oli tietenkin argentiinalaiseen tapaan kaikkea muutakin syötävää: erilaisia juustoja, kinkkuja, voileipiä ja salaatteja.

Kello kahdeltatoista paukkuivat tuttuun tapaan raketit, shamppanjapulloja poksauteltiin auki ja kaikille toivotettiin hyvät uudet vuodet. Nuorethan lähtevät uutena vuotena(kin) ulos juhlimaan, mutta koska olimme perheen kesken (eikä samanikäistä seuraa löytynyt) painuin suhteellisen aikaisin nukkumaan.

Heti seuraavana päivänä eli 1.1. lähdimme ajelemaan kohti Córdoban provinssia. Hostäitini perhe oli vuokrannut pienestä kylästä nimeltä Ascochinga loma-asunnon, jossa tarkoituksena oli viettää viikko. Tiedossa oli siis seitsemän päivää samassa talossa noin 40 hengen seurassa. Aluksi ajatus viikosta tuntemattoman porukan kanssa jännitti, mutta onnekseni hostäitini perheestä löytyy huipputyyppejä ja vieläpä samanikäistä seuraa! Lyöttäydyin heti alusta alkaen serkkutyttöjeni Inésin, Vickyn, Agustinan ja Sofían seuraan, sillä heidän kanssaan jaoimme myös yhden makuuhuoneista.

Talo oli uskomattoman iso, ja tilaa riitti helposti kaikille. Vuokraamaamme alueeseen kuului myös iso uima-allas, jolla tulikin vietettyä aikaa joka ikinen päivä. Paljon monipuolista tekemistä ei oletettavasti ollut, mutta ainahan sitä hyvässä porukassa keksii. Soittelimme kitaraa, lauloimme, juttelimme, uimme, otimme aurinkoa, katsoimme elokuvia, pelasimme pingistä, söimme, joimme tererétä (maten kylmä versio mehun kera, ihanaa), juorusimme.. Viereiseltä tontilta löytyi myös jalkapallokenttä, jonne kaikki poikaserkut kokoontuivat pelaamaan. Vanhemmat serkut kertoivat pienemmille kummitustarinoita talossa asuneesta vanhasta naisesta, ja tarinoista syntyikin kunnon keppostelu, kun kaikki yrittivät säikyttää toisiaan öisin ties minkälaisilla kepposilla. Valvoimme aina yömyöhään, ja lähdimmepä yhtenä yönä läheiseen kaupunkiin bilettämäänkin serkkujen kesken.

Muutamana päivänä lähdimme noin tunnin ajomatkan päässä sijaitseville pienille vesiputouksille uimaan. Maisemat olivat uskomattomat Córdoban sierroilla!

Viikko vain parani loppuaan kohden, enkä millään olisi halunnut lähteä takaisin San Rafaeliin. Kyseessä oli kuitenkin viimeinen viikkoni Argentiinassa (jota siis elän parhaillaan) ja halusin viettää sen ystävieni kanssa. Kaiken lisäksi tämän viikon perjantaina on vielä tiedossa läksiäisjuhlani.

Joka tapauksessa viihdyin Ascochingassa loistavasti ja tutustuin ja kiinnyin taas kerran ihaniin ihmisiin ja argentiinalaiseen yhteishenkeen. Tunsin itseni osaksi tätä valtavaa perhettä!

Pieni kesäasuntomme

Serkkuja: Sofía, Clara, Inés, Vicky, minä ja Agustina

 Inés

Ryhmäkuva! Joukosta puuttuu vielä noin puolet porukasta.. 

Viikon jälkeen lähdimme hostisäni kanssa kahdestaan kohti kotia. Hostäitini jäi veljeni kanssa vielä kesäasunnolle toiseksi viikoksi, mutta hostisäni täytyi palata San Rafaeliin töihin. Puuttuvat perheenjäseneni tapaamme Mendozassa ennen lähtöäni Buenos Airesin kotiinpaluuleirille.

Tänään on lentokoneen lähtöön tasan viikko. Olo on käsittämättömän haikea, enkä tiedä miltä paluu tulee tuntumaan. Ajatus pelottaa, mutta toisaalta minua lohduttaa tieto siitä, että takaisin voin tulla aina. Ihan milloin vain. En myöskään tiedä miten totun taas kylmyyteen! Täällä minimilämpötila nyt kesällä on se kolmekymmentä astetta, kun taas Suomessa kuulemani mukaan on jo lunta. Mitähän tästä tulee?

Enamorada profundamente de Argentina,

Kira

Aurinkoista joulua!

Lahtolaskenta kotiinpaluuseen vain jatkuu ja jatkuu..nyt jaljella on enaa kolme viikkoa lentokoneen lahtoon. En pysty kasittamaan miten tama vuosi on mennyt ohi nain nopeasti! Kotiinlahto olisi siis tiedossa 18. tammikuuta. Sita ennen meilla on tiedossa viela AFS:n jarjestama vuoden lopetus-leiri Buenos Airesissa. Mutta ehka ei pitaisi kiirehtia viela asioiden edelle, kerrottavaa on parista viimeisimmasta viikostakin!

Tasan kaksi viikkoa sitten oli tiedossa jotain todella hammentavan ihmeellisen ihanaa. Poikaystavani Jussi Suomesta oli marraskuun puolessavalissa lahtenyt kiertamaan Etela-Amerikan manteretta, ja tuli myos Argentiinaan minua tapaamaan. Han oli matkansa aikana kerennyt kayda myos Brasiliassa ja Uruguayssa, ja Argentiinan jalkeen matka jatkui Chileen.
Alunperin suunnitelmissa oli, etta han tulisi San Rafaeliin ja tapaisimme toisemme siella, mutta paadyin toisiin ajatuksiin. Viime heinakuun reissu Buenos Airesiin (lue postaus taalta) sai minut rakastumaan Argentiinan paakaupunkiin taysin, ja paatin lahtea sinne Jussia vastaan viettaaksemme siella muutaman paivan ennen San Rafaeliin menoa.
Vietimme ihanaa aikaa Buenos Airesissa, kaupunki on uskomaton ja oli ihanan outoa olla taas kymmenen kuukauden jalkeen yhdessa. Toiveideni mukaisesti kavimme noin miljoonilla eri katumarkkinoilla (mm. ihana San Telmon sunnuntaiferia, suosittelen erittain lampimasti: korttelikaupalla myyntikojuja, tangoa kadulla, myynnissa kaikkea mahdollista..!), ja kiertelimme Buenos Airesin ihanilla alueilla (paasin vihdoinkin kaymaan El Caminitolla, alueella, joka on kuuluisa varikkaista rakennuksistaan).
Neljan paakaupungissa vietetyn paivan jalkeen palasimme takaisin pieneen ja rauhalliseen San Rafaeliin. Buenos Airesissa saa oli ollut yllattavan surkea ja sateinen, mutta San Rafaelissa aurinko tuntui paistavan joka paiva taydella teholla. Tutustutin Jussin hostperheeseeni ja kavereihini, ja ymparistoon, jossa olen viimeiset kymmenen kuukautta asunut.
San Rafaelista lahdimme viela jouluaatonaattona yhdessa Mendozaan, josta Jussi otti bussin Chilen paakaupunkiin Santiagoon, ja mina jain Mendozaan ystavani Ginan luokse yhdeksi yoksi. Gina lahti 26. paiva reissulle Ecuadoriin ja Peruun, joten en hanta ennen kotiinpaluutani tule enaa nakemaan! Kiersimme Mendozan keskustassa ostelemassa viimeisia joululahjoja ja iltapaivalla paadyimme viela Ginan kotiin uima-altaalle (!) aurinkoa ottamaan.

Jouluaattoaamuna otin sitten bussin takaisin kohti kotia joulun viettoon. Olin osannut jo odottaa, etta joulu ei tuntuisi samalta kuin Suomessa, myoskin ehka sen takia, etta asteita on ulkona paivittain yli kolmekymmenta astetta.. Joten pettymys ei ollut kova. Jouluaatto tuntui periaatteessa ihan tavalliselta paivalta, lukuunottamatta hienosti katettua poytaa. Joululahjoja ei antanut kukaan muu paitsi mina, mika ei kylla yhtaan haitannut. Olin ostanut perheelle yhteiseksi kauniin kasinmaalatun maten Buenos Airesista ja konvehtirasian. Olin itse asiassa tyytyvainen etten saanut mitaan, silla en tieda miten saan kotiin Suomeen kaiken tavaran mita taalla on vuoden aikana keraantynyt..
Illalliseen oli panostettu hiukan tavallista enemman, mutta ei se ole mitaan verrattuna Suomen jouluruokaperinteisiin (missa kinkku?)! Kello 12 yolla raiskyivat ulkona ilotulitukset ja kilistelimme joulun tervetulleeksi siiderilla (siideria juodaan taalla vain jouluna ja uutena vuotena, what's up with that?). Kello yhden aikaan lahdin kaverini luokse, josta lahdimme porukalla bolicheen bilettamaan. Ei siis kovin perhekeskeinen ja perinteinen joulu! Bolichekaan ei eronnut jokalauantaisesta menosta, jengia oli vain enemman (hyva etta kasiaan pystyi liikuttamaan siina tungoksessa, saati sitten loytaa jostain tilaa tanssia).
Joulu oli aikalailla odotuksieni mukainen, silla olin ymmartanytkin etta silla ei ole samanlaista perinne- ja tunnearvoa kuin Suomessa. Ei kerennyt varoitettu joulunaikainen koti-ikavakaan iskea, silla tiedossa pysyi etta kotiinpaluu on muutenkin tiedossa alle kuukauden paasta!

Tata kirjoittaessani olen Rosariossa hostperheeni kanssa. Tulimme tanne tanaan iltapaivalla sukuloimaan. Uudeksi vuodeksi menemme samassa provinssissa sijaitsevaan toiseen kaupunkiin hostisan perheen kanssa (eli seitseman sisarusta perheineen), ja sielta Córdoban provinssissa sijaitsevalle vuokratulle kesamokille hostaidin perheen kanssa (viela suurempi maara, paikalle odotetaan noin neljaakymmenta henkea, eika se ole edes koko suku..). Takaisin San Rafaeliin palaamme 8. tai 9. tammikuuta, jossa vietan viimeiset paivani ennen AFS:n vuoden lopetus-leirille lahtoa 15. paiva. Lahtoa ennen olisi viela tiedossa laksiaisjuhlatkin noin 50 hengelle meidan takapihallamme..!

Viimeisista viikoista nauttien, aurinkoa ottaen ja espanjaa puhuen,

Kira

ps. Mulla on rusketusrajat!

Kesaloma joulukuussa?

Taalla on tosiaan kesalomat alkaneet parisen viikkoa sitten. Aurinko paistaa lahes paivittain pilvettomalta taivaalta ja lampoasteet nousevat helposti yli kolmenkymmeneen. Kaikkein nurinkurisinta on joulun tulo, joka ei mielikuvissani tanne helteeseen sovi yhtaan! Kauppojen ikkunoissa nakyy jo joulukuusia ja -koristeita, mutta tuttua talvea ei nay missaan. Tulee varmasti erilainen ja ikimuistoinen joulu!


Hostvanhempani lahtivat viikon lomalle Brasiliaan, ja mina muutin viikon ajaksi Maxille asustelemaan. Hostveljet jaivat kylla kotiin, mutta itse en halua olla paikalla todistamassa sita kaaosta mika heidan kahden yhteiselosta viikon aikana syntyy.. Muutenkin liikkuminen kodin ja keskustan valilla hankaloittuisi, silla autoa ei olisi kaytossa. Lahdin siis suosiolla pakoon katastrofia Maxin luo San Rafaelin keskustaan, enka ole valintaa katunut! Liikkuminen on ihanan vaivatonta, keskustaan paasee heti kun haluaa, eika tilannetta pahenna laisinkaan se, etta Maxin isoaiti valmistaa ihania kotitekoisia ruokia!


Olen myoskin ylittanyt itseni ahkeruudessa: lomasta huolimatta olen herattanyt itseni joka aamu jo kello kahdeksalta mennakseni hikoilemaan kuntosalille. Aamu on paras aika kuntoilulle, silla myohemmin paivalla kuumuus on niin tukahduttavaa, ettei treenaamisesta tule yhtaan mitaan.


Mita muuta on tahan mennessa tullut lomalla tehtya?

Syotya argentiinalaisia empanadoja, jotka ovat siis tuollaisia taikinanyytteja, jotka on taytetty lihalla, kinkulla ja juustolla, kanalla tai vaikkapa tonnikalalla.

Tehtya ja syotya suomalaisia empanadoja eli karjalanpiirakoita! Vahan jannitti etta miten onnistuvat, kun en ole mikaan hyva ruoanlaittaja, mutta hyvin parjasin. Paalle tietenkin munavoita :)

Syotya ihan liikaa ihanaa argentiinalaista jaateloa (ja hyvassa seurassa: itavaltalainen vaihtari Yvonne ja yhdysvaltalainen Brittany!)

Kaytya ulkona syomassa pizzaa kavereiden kanssa (oli muuten ensimmainen kerta kun kavin ulkona syomassa San Rafaelissa!)

 Mun lemppari! Kinkku, ananas, mozzarella ja sinihomejuusto!

Kappas, kaikki ylla olevat kuvat liittyvat ruokaan..!

Tuli myos vietettya ihan huippu paiva Valle Grandessa! Lahdettiin bussilla aamulla Maxin, Gisellen ja itavaltalaisen vaihtarin Lukaksen kanssa kohti Vallea. Perille paastyamme rupesimme juttelemaan eraan tyton kanssa, joka paljastuikin yhdysvaltalaiseksi reissaajaksi nimeltaan Sally. Han oli yliopistovaihdossa Buenos Airesissa nelisen kuukautta, ja matkustelee nyt itsekseen Argentiinassa. Han liittyi seuraamme koko paivan ajaksi, ja vietimme loistavan paivan kokemuksia jakaen ja aurinkoa ottaen.

Aluksi otimme aurinkoa jarven rannalla kovilla kallioilla hieman epamukavasti. Lahella kelluskeli pari venetta ja paatimme kysaista paljon maksaisi reissu vastarannalle, jossa sijaitsevat auringonottoon paremmin sopivat rannat. Onneksemme vene oli juuri lahdossa kuskaamaan koululuokkaa samaisille rannoille, ja he lupasivat kyydita meidat toiselle puolelle ilmaiseksi.

Vietimme koko iltapaivan rannalla lojuen, auringosta nauttien ja jarvessa uiden. Tarkoituksemme oli palata veneelle hyvissa ajoin paastaksemme takaisin vastarannalle, mutta liian myohaan huomasimme veneen jo lahteneen luokka kyydissaan. Rupesimme heilumaan ja huutamaan kuin hullut, ja onneksemme vene palasi hakemaan meidat! Mukana oli kieltamatta paljon onnea.

Saavuttuamme vastarannalle, huomasimme samaisen luokan siirtyvan heita odottavaan bussiin. Sattumalta Giselle tunsi bussikuskin, ja saimme kyydin bussipysakille, jonne bussimme kohti San Rafaelia saapuisi myohemmin. Bussissa lapset alkoivat innoissaan kyselemaan mista olemme kotoisin ja kuullessaan Sallyn olevan Yhdysvalloista, he sekosivat taysin. He ottivat kanssamme noin miljoona kuvaa ja kuullessaan, etta joltakulta porukastamme puuttui rahaa bussilippua varten, he alkoivat tarjota meille rahaa. Saimme silta reissulta 15 pesoa! 

Luokkabussin lahdettya me istuimme joen rannalle odottamaan seuraavaa bussia. Aurinko oli laskemassa, ja koko paiva tuntui taydelliselta. Onnea oli ollut koko ajan matkassa! 

Bussin saavuttua palasimme San Rafaeliin ja hyvastelimme Sallyn; han oli San Rafaelissa vain sen paivan ja jatkoi seuraavana paivana matkaa.

Valle Grande

Giselle ja Maxi

Takana oleva paatti vei meidat vastarannalle auringonottoon!

Maxi ja Lukas

Sally, Giselle, Maxi ja mina

"Está frio el agua!"

Ryhmakuva veneessa (ymparilla kyydissa matkustanut koululuokka..)

"We got rich!" Sally ja Maxi esittelemassa tienaamiamme rahoja

Viime viikolla menin myos edellisen kouluni valmistujaisjuhliin. Uudella luokallani juhlaa ei tana vuonna ole, silla koulu on tekninen ja heilla on yksi vuosiaste enemman kuin muilla. 

Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, tytot upeisiin mekkoihin ja pojat pukuihin. Kaikki astelivat sisaan vanhempiensa saattelemina haluamiensa kappaleiden tahtiin. Tunnelma oli katossa, vaikka fiilikset olivatkin useilla haikeat pitkan yhteisen koulutaipaleen paattyessa.

 

Koko luokka! Quinto Cuarta :) 

Kesaloma jatkuu taalla helmikuun loppuun, joten loppuaikani taalla kuluu lomaillessa. Lento Buenos Airesista Suomeen lahtee 18. tammikuuta, 6 viikkoa jaljella Argentiinassa!

Besos!

Kira