Aurinkoista joulua!

Lahtolaskenta kotiinpaluuseen vain jatkuu ja jatkuu..nyt jaljella on enaa kolme viikkoa lentokoneen lahtoon. En pysty kasittamaan miten tama vuosi on mennyt ohi nain nopeasti! Kotiinlahto olisi siis tiedossa 18. tammikuuta. Sita ennen meilla on tiedossa viela AFS:n jarjestama vuoden lopetus-leiri Buenos Airesissa. Mutta ehka ei pitaisi kiirehtia viela asioiden edelle, kerrottavaa on parista viimeisimmasta viikostakin!

Tasan kaksi viikkoa sitten oli tiedossa jotain todella hammentavan ihmeellisen ihanaa. Poikaystavani Jussi Suomesta oli marraskuun puolessavalissa lahtenyt kiertamaan Etela-Amerikan manteretta, ja tuli myos Argentiinaan minua tapaamaan. Han oli matkansa aikana kerennyt kayda myos Brasiliassa ja Uruguayssa, ja Argentiinan jalkeen matka jatkui Chileen.
Alunperin suunnitelmissa oli, etta han tulisi San Rafaeliin ja tapaisimme toisemme siella, mutta paadyin toisiin ajatuksiin. Viime heinakuun reissu Buenos Airesiin (lue postaus taalta) sai minut rakastumaan Argentiinan paakaupunkiin taysin, ja paatin lahtea sinne Jussia vastaan viettaaksemme siella muutaman paivan ennen San Rafaeliin menoa.
Vietimme ihanaa aikaa Buenos Airesissa, kaupunki on uskomaton ja oli ihanan outoa olla taas kymmenen kuukauden jalkeen yhdessa. Toiveideni mukaisesti kavimme noin miljoonilla eri katumarkkinoilla (mm. ihana San Telmon sunnuntaiferia, suosittelen erittain lampimasti: korttelikaupalla myyntikojuja, tangoa kadulla, myynnissa kaikkea mahdollista..!), ja kiertelimme Buenos Airesin ihanilla alueilla (paasin vihdoinkin kaymaan El Caminitolla, alueella, joka on kuuluisa varikkaista rakennuksistaan).
Neljan paakaupungissa vietetyn paivan jalkeen palasimme takaisin pieneen ja rauhalliseen San Rafaeliin. Buenos Airesissa saa oli ollut yllattavan surkea ja sateinen, mutta San Rafaelissa aurinko tuntui paistavan joka paiva taydella teholla. Tutustutin Jussin hostperheeseeni ja kavereihini, ja ymparistoon, jossa olen viimeiset kymmenen kuukautta asunut.
San Rafaelista lahdimme viela jouluaatonaattona yhdessa Mendozaan, josta Jussi otti bussin Chilen paakaupunkiin Santiagoon, ja mina jain Mendozaan ystavani Ginan luokse yhdeksi yoksi. Gina lahti 26. paiva reissulle Ecuadoriin ja Peruun, joten en hanta ennen kotiinpaluutani tule enaa nakemaan! Kiersimme Mendozan keskustassa ostelemassa viimeisia joululahjoja ja iltapaivalla paadyimme viela Ginan kotiin uima-altaalle (!) aurinkoa ottamaan.

Jouluaattoaamuna otin sitten bussin takaisin kohti kotia joulun viettoon. Olin osannut jo odottaa, etta joulu ei tuntuisi samalta kuin Suomessa, myoskin ehka sen takia, etta asteita on ulkona paivittain yli kolmekymmenta astetta.. Joten pettymys ei ollut kova. Jouluaatto tuntui periaatteessa ihan tavalliselta paivalta, lukuunottamatta hienosti katettua poytaa. Joululahjoja ei antanut kukaan muu paitsi mina, mika ei kylla yhtaan haitannut. Olin ostanut perheelle yhteiseksi kauniin kasinmaalatun maten Buenos Airesista ja konvehtirasian. Olin itse asiassa tyytyvainen etten saanut mitaan, silla en tieda miten saan kotiin Suomeen kaiken tavaran mita taalla on vuoden aikana keraantynyt..
Illalliseen oli panostettu hiukan tavallista enemman, mutta ei se ole mitaan verrattuna Suomen jouluruokaperinteisiin (missa kinkku?)! Kello 12 yolla raiskyivat ulkona ilotulitukset ja kilistelimme joulun tervetulleeksi siiderilla (siideria juodaan taalla vain jouluna ja uutena vuotena, what's up with that?). Kello yhden aikaan lahdin kaverini luokse, josta lahdimme porukalla bolicheen bilettamaan. Ei siis kovin perhekeskeinen ja perinteinen joulu! Bolichekaan ei eronnut jokalauantaisesta menosta, jengia oli vain enemman (hyva etta kasiaan pystyi liikuttamaan siina tungoksessa, saati sitten loytaa jostain tilaa tanssia).
Joulu oli aikalailla odotuksieni mukainen, silla olin ymmartanytkin etta silla ei ole samanlaista perinne- ja tunnearvoa kuin Suomessa. Ei kerennyt varoitettu joulunaikainen koti-ikavakaan iskea, silla tiedossa pysyi etta kotiinpaluu on muutenkin tiedossa alle kuukauden paasta!

Tata kirjoittaessani olen Rosariossa hostperheeni kanssa. Tulimme tanne tanaan iltapaivalla sukuloimaan. Uudeksi vuodeksi menemme samassa provinssissa sijaitsevaan toiseen kaupunkiin hostisan perheen kanssa (eli seitseman sisarusta perheineen), ja sielta Córdoban provinssissa sijaitsevalle vuokratulle kesamokille hostaidin perheen kanssa (viela suurempi maara, paikalle odotetaan noin neljaakymmenta henkea, eika se ole edes koko suku..). Takaisin San Rafaeliin palaamme 8. tai 9. tammikuuta, jossa vietan viimeiset paivani ennen AFS:n vuoden lopetus-leirille lahtoa 15. paiva. Lahtoa ennen olisi viela tiedossa laksiaisjuhlatkin noin 50 hengelle meidan takapihallamme..!

Viimeisista viikoista nauttien, aurinkoa ottaen ja espanjaa puhuen,

Kira

ps. Mulla on rusketusrajat!

Kesaloma joulukuussa?

Taalla on tosiaan kesalomat alkaneet parisen viikkoa sitten. Aurinko paistaa lahes paivittain pilvettomalta taivaalta ja lampoasteet nousevat helposti yli kolmenkymmeneen. Kaikkein nurinkurisinta on joulun tulo, joka ei mielikuvissani tanne helteeseen sovi yhtaan! Kauppojen ikkunoissa nakyy jo joulukuusia ja -koristeita, mutta tuttua talvea ei nay missaan. Tulee varmasti erilainen ja ikimuistoinen joulu!


Hostvanhempani lahtivat viikon lomalle Brasiliaan, ja mina muutin viikon ajaksi Maxille asustelemaan. Hostveljet jaivat kylla kotiin, mutta itse en halua olla paikalla todistamassa sita kaaosta mika heidan kahden yhteiselosta viikon aikana syntyy.. Muutenkin liikkuminen kodin ja keskustan valilla hankaloittuisi, silla autoa ei olisi kaytossa. Lahdin siis suosiolla pakoon katastrofia Maxin luo San Rafaelin keskustaan, enka ole valintaa katunut! Liikkuminen on ihanan vaivatonta, keskustaan paasee heti kun haluaa, eika tilannetta pahenna laisinkaan se, etta Maxin isoaiti valmistaa ihania kotitekoisia ruokia!


Olen myoskin ylittanyt itseni ahkeruudessa: lomasta huolimatta olen herattanyt itseni joka aamu jo kello kahdeksalta mennakseni hikoilemaan kuntosalille. Aamu on paras aika kuntoilulle, silla myohemmin paivalla kuumuus on niin tukahduttavaa, ettei treenaamisesta tule yhtaan mitaan.


Mita muuta on tahan mennessa tullut lomalla tehtya?

Syotya argentiinalaisia empanadoja, jotka ovat siis tuollaisia taikinanyytteja, jotka on taytetty lihalla, kinkulla ja juustolla, kanalla tai vaikkapa tonnikalalla.

Tehtya ja syotya suomalaisia empanadoja eli karjalanpiirakoita! Vahan jannitti etta miten onnistuvat, kun en ole mikaan hyva ruoanlaittaja, mutta hyvin parjasin. Paalle tietenkin munavoita :)

Syotya ihan liikaa ihanaa argentiinalaista jaateloa (ja hyvassa seurassa: itavaltalainen vaihtari Yvonne ja yhdysvaltalainen Brittany!)

Kaytya ulkona syomassa pizzaa kavereiden kanssa (oli muuten ensimmainen kerta kun kavin ulkona syomassa San Rafaelissa!)

 Mun lemppari! Kinkku, ananas, mozzarella ja sinihomejuusto!

Kappas, kaikki ylla olevat kuvat liittyvat ruokaan..!

Tuli myos vietettya ihan huippu paiva Valle Grandessa! Lahdettiin bussilla aamulla Maxin, Gisellen ja itavaltalaisen vaihtarin Lukaksen kanssa kohti Vallea. Perille paastyamme rupesimme juttelemaan eraan tyton kanssa, joka paljastuikin yhdysvaltalaiseksi reissaajaksi nimeltaan Sally. Han oli yliopistovaihdossa Buenos Airesissa nelisen kuukautta, ja matkustelee nyt itsekseen Argentiinassa. Han liittyi seuraamme koko paivan ajaksi, ja vietimme loistavan paivan kokemuksia jakaen ja aurinkoa ottaen.

Aluksi otimme aurinkoa jarven rannalla kovilla kallioilla hieman epamukavasti. Lahella kelluskeli pari venetta ja paatimme kysaista paljon maksaisi reissu vastarannalle, jossa sijaitsevat auringonottoon paremmin sopivat rannat. Onneksemme vene oli juuri lahdossa kuskaamaan koululuokkaa samaisille rannoille, ja he lupasivat kyydita meidat toiselle puolelle ilmaiseksi.

Vietimme koko iltapaivan rannalla lojuen, auringosta nauttien ja jarvessa uiden. Tarkoituksemme oli palata veneelle hyvissa ajoin paastaksemme takaisin vastarannalle, mutta liian myohaan huomasimme veneen jo lahteneen luokka kyydissaan. Rupesimme heilumaan ja huutamaan kuin hullut, ja onneksemme vene palasi hakemaan meidat! Mukana oli kieltamatta paljon onnea.

Saavuttuamme vastarannalle, huomasimme samaisen luokan siirtyvan heita odottavaan bussiin. Sattumalta Giselle tunsi bussikuskin, ja saimme kyydin bussipysakille, jonne bussimme kohti San Rafaelia saapuisi myohemmin. Bussissa lapset alkoivat innoissaan kyselemaan mista olemme kotoisin ja kuullessaan Sallyn olevan Yhdysvalloista, he sekosivat taysin. He ottivat kanssamme noin miljoona kuvaa ja kuullessaan, etta joltakulta porukastamme puuttui rahaa bussilippua varten, he alkoivat tarjota meille rahaa. Saimme silta reissulta 15 pesoa! 

Luokkabussin lahdettya me istuimme joen rannalle odottamaan seuraavaa bussia. Aurinko oli laskemassa, ja koko paiva tuntui taydelliselta. Onnea oli ollut koko ajan matkassa! 

Bussin saavuttua palasimme San Rafaeliin ja hyvastelimme Sallyn; han oli San Rafaelissa vain sen paivan ja jatkoi seuraavana paivana matkaa.

Valle Grande

Giselle ja Maxi

Takana oleva paatti vei meidat vastarannalle auringonottoon!

Maxi ja Lukas

Sally, Giselle, Maxi ja mina

"Está frio el agua!"

Ryhmakuva veneessa (ymparilla kyydissa matkustanut koululuokka..)

"We got rich!" Sally ja Maxi esittelemassa tienaamiamme rahoja

Viime viikolla menin myos edellisen kouluni valmistujaisjuhliin. Uudella luokallani juhlaa ei tana vuonna ole, silla koulu on tekninen ja heilla on yksi vuosiaste enemman kuin muilla. 

Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, tytot upeisiin mekkoihin ja pojat pukuihin. Kaikki astelivat sisaan vanhempiensa saattelemina haluamiensa kappaleiden tahtiin. Tunnelma oli katossa, vaikka fiilikset olivatkin useilla haikeat pitkan yhteisen koulutaipaleen paattyessa.

 

Koko luokka! Quinto Cuarta :) 

Kesaloma jatkuu taalla helmikuun loppuun, joten loppuaikani taalla kuluu lomaillessa. Lento Buenos Airesista Suomeen lahtee 18. tammikuuta, 6 viikkoa jaljella Argentiinassa!

Besos!

Kira

Fotos

Kuvia loka- ja marraskuulta!

Tervetulojuliste, jonka uudet luokkalaiseni tekivät minulle!

Koulussa

Feliz cumple Fer! Kuvat takana olevan tytön, Ferin, syntymäpäiviltä.

Besos!


Kira

El comienzo del fin

Huomasin tassa muutama paiva takaperin, etta kotiinpaluuseen on jaljella enaa vaivaiset kaksi kuukautta. Suomeenpaluusta on sekavat fiilikset: toisaalta tuntuu uskomattoman ihanalta paasta rakkaiden ihmisten luo melkein vuoden tauon jalkeen, toisaalta kauhistuttaa, koska olen luonut tanne itselleni toisen, erilaisen elaman, ja tutustunut aivan uskomattomiin ihmisiin. Hirvealta tuntuu, kun tiedossa ei viela ole, milloin sita tulee takaisin.
Tassa vaiheessa haluan keskittya viimeisiin kuukausiini Argeninassa, yrittaa elaa jokainen paiva taysilla ja nauttia kaikesta mita Argentiinalla on tarjottavanaan. Koulut ovat taalla loppumaisillaan ja kesaloma alkamassa, ja sita varten on jo vaikka minkalaista ohjelmaa suunniteltuna. Ei varmasti tule tylsat viimeiset kuukaudet! Tuskin sita ehtii kotiinpaluuta edes ajatella.


Viime perjantaina lahdimme ystavani Gisellen kanssa bussilla kohti Mendozaa, jossa meita odotti espanjalais-ranskalaisen Manu Chaon keikka. Missasin Manu Chaon viimekesaisen ruissikeikan Suomessa, joten olin erityisen innoissani mahdollisuudesta paasta nakemaan hanet taalla. Viela iloisemmaksi teki paasylipun hinta, 90 pesoa, eli noin 15 euroa..
Keikalla tormasimme AFS-vapaaehtoiseen Ginaan, josta on myos tullut mulle hyva ystava.
Keikka oli mahtava, ja fiilis yleisossa korkealla. Kaikki hyppivat, huusivat ja lauloivat kappaleiden mukana. Paasimme yhdessa vaiheessa aivan eturiviin, ja joku nosti minut olkapailleen ja olin yhtakkia kirjaimellisesti metrin paassa Manu Chaosta!
Kesken keikkaa alkoi sataa kaatamalla, ja kastuimme lapikotaisin. Hetki, jolloin seisoimme rankkasateessa satojen muiden katsojien kanssa ja lauloimme, jaa varmasti mieleen yhtena ikimuistoisena hetkena taalla toisella puolen maailmaa.


Keikan jalkeen lahdimme Ginan ja Gisellen kanssa nalkaisina McDonald'siin myohaiselle "paivalliselle" (keskella yota) ja sielta iltaa istumaan eraaseen mendozalaiseen baariin. Aamulla puoli seitsemalta lahtikin sitten bussi takaisin San Rafaeliin, eli emme nukuneet yolla yhtaan. Helppo arvata, mika olikin sitten seuraavan paivan ohjelma..!

Gis, mina ja Gina

Mina, Gis ja Franco

Yleisoa riitti!

Manu Chao! GENIAL!

Por el agua, por la vida, Latinoamérica, sin megaminería

Besos!


Kira