Tassa vaiheessa haluan keskittya viimeisiin kuukausiini Argeninassa, yrittaa elaa jokainen paiva taysilla ja nauttia kaikesta mita Argentiinalla on tarjottavanaan. Koulut ovat taalla loppumaisillaan ja kesaloma alkamassa, ja sita varten on jo vaikka minkalaista ohjelmaa suunniteltuna. Ei varmasti tule tylsat viimeiset kuukaudet! Tuskin sita ehtii kotiinpaluuta edes ajatella.
Viime perjantaina lahdimme ystavani Gisellen kanssa bussilla kohti Mendozaa, jossa meita odotti espanjalais-ranskalaisen Manu Chaon keikka. Missasin Manu Chaon viimekesaisen ruissikeikan Suomessa, joten olin erityisen innoissani mahdollisuudesta paasta nakemaan hanet taalla. Viela iloisemmaksi teki paasylipun hinta, 90 pesoa, eli noin 15 euroa..
Keikalla tormasimme AFS-vapaaehtoiseen Ginaan, josta on myos tullut mulle hyva ystava.
Keikka oli mahtava, ja fiilis yleisossa korkealla. Kaikki hyppivat, huusivat ja lauloivat kappaleiden mukana. Paasimme yhdessa vaiheessa aivan eturiviin, ja joku nosti minut olkapailleen ja olin yhtakkia kirjaimellisesti metrin paassa Manu Chaosta!
Kesken keikkaa alkoi sataa kaatamalla, ja kastuimme lapikotaisin. Hetki, jolloin seisoimme rankkasateessa satojen muiden katsojien kanssa ja lauloimme, jaa varmasti mieleen yhtena ikimuistoisena hetkena taalla toisella puolen maailmaa.
Keikan jalkeen lahdimme Ginan ja Gisellen kanssa nalkaisina McDonald'siin myohaiselle "paivalliselle" (keskella yota) ja sielta iltaa istumaan eraaseen mendozalaiseen baariin. Aamulla puoli seitsemalta lahtikin sitten bussi takaisin San Rafaeliin, eli emme nukuneet yolla yhtaan. Helppo arvata, mika olikin sitten seuraavan paivan ohjelma..!
Gis, mina ja Gina
Mina, Gis ja Franco
Yleisoa riitti!
Manu Chao! GENIAL!
Por el agua, por la vida, Latinoamérica, sin megaminería
Besos!
Kira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti