Ulkona on alkanut pikkuhiljaa viiletä. Täällä päiväntasaajan toisella puolellahan on nyt päinvastaisesti syksy ja talveen ollaan menossa, kun siellä Suomessa ollaan keväässä ja valmistaudutaan kesään. Täällä ei ole sellaista ihanuutta kuin keskuslämmitys, ja varsinkin meidän kotona oleva lämmitin ei ole mitenkään parhaasta päästä.. Villasukat siis vaan jalkaan ja huppari päälle! Nappasinkin tuossa yksi päivä itselleni pienoisen flunssan ja kurkkukivun, kun olin kouluun varustautunut t-paidan ja farkkujen lisäksi vain ohuella neuleella.
Kouluarkeen olen enemmän tai vähemmän jo tottunut. Äärettömän tylsää siellä kyllä on! Tuntuu turhalta nähdä vaivaa oppitunneilla minkään eteen, kun tietää että siitä ei ole itselle mitään varsinaista hyötyä. Toisaalta ei multa kyllä melkein mitään vaaditakaan. Jotkut opettajat haluavat, että teen kotitehtävät samalla tavalla kuin kaikki muutkin, vaikka sitten jokaisen sanan sanakirjan avulla kääntäen, jotkut eivät taas odota minun tekevän mitään. Eräskin oppitunti meillä oli pistokoe, jonka kaikki muut paitsi minä joutuivat tekemään.
Kielen kanssa tuntuu päivä päivältä menevän yhä vain paremmin. Koulussa meillä ei ole kirjoja, vaan opettajat sanelevat tekstit, jotka oppilaat kopioivat vihkoon. Aiemmin en pystynyt koskaan kopioimaan sanelusta, vaan kopioin tekstit muiden oppilaiden vihkoista. Nyt pystyn jo lähes kokonaan kopioimaan opettajien sanelut itse! Muutenkin nykyään on helpompi ymmärtää muiden keskusteluja.
Välillä tuntuu yhä, että en pysty koulussa olemaan ihan täysin oma itseni. Se on outoa, sillä kaikissa muissa ympäristöissä se tuntuu jo luonnistuvan. Koulussa jotenkin sulkeudun eikä minua huvita puhua tai ottaa osaa muiden juttuihin. Toisaalta olotilat ehtivät koulupäivän aikana vaihdella laidasta laitaan. Aamut erityisesti tuntuvat olevan kankeita, kun taas usein iltapäivisin tuntuu paljon paremmalta ja jaksan taas olla enemmän aktiivinen.
Koulupäivien jälkeen olen yleensä todella väsynyt! Eikä se kymmenen tunnin koulupäivien jälkeen olekaan mikään yllätys.. Joskus olen mennyt koulun jälkeen luokkakavereiden kanssa keskustan plazalle istuskelemaan, mutta useimmiten sitä huvittaa vain mennä kotiin lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Olen myös aloittanut salsatunnit, joita minulla on kaksi kertaa viikossa. Olen harrastanut tanssia viimeksi pari vuotta sitten, mutta en koskaan salsaa, joten on hauska kokeilla jotain uutta!
Viime torstaina menimme oman luokkani kanssa koulun jälkeen yhden luokkalaisen kotiin tekemään luokallemme lippua. Täällä on tapana, että ”lukion” (espanjaksi secundaria, ei se ihan Suomen lukiota vastaa, mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa) viimeisellä luokalla tilataan koko luokalle samanlaiset hupparit ja t-paidat (vähän niin kuin abiverkkarit Suomessa!) ja tehdään luokasta lippu. Meidän lippuumme piirretään eräänlaiset pilakuvat meistä kaikista. Minulla on kuvassa tietenkin valtavat siniset silmät ja heiluva Suomen lippu vierellä! Joka tapauksessa, teimme siis kaverin luona lippua, ja grillasimme chorizo-makkaroita, jotka laitettiin leivän väliin. Tuloksena siis hotdogia muistuttava makkarasämpylä nimeltään choripan. Kaiken kaikkiaan iltapäivä oli todella hauska ja tuntui että löysin vähän paremman yhteyden luokkalaisteni kanssa.
Oma koulunkäyntini täällä on alkanut argentiinalaistua..koulutunteja on tullut jätettyä väliin aina silloin tällöin! Viime viikon tiistaina aamuinen pianotuntimme oli peruttu, eli koulu olisi alkanut vasta puoli yhdentoista aikaan. Meillä ei kuitenkaan ole kotona siihen aikaan ketään, eli en olisi saanut kyytiä kouluun (sillä asumme tosiaan aika kaukana keskustasta), ja hostäiti sanoi että eipä hätää, älä mene ollenkaan. Viime viikon perjantaina ollessamme aamupäivän tunneilla, koko luokkani päätti että ei tulla kouluun ollenkaan iltapäivällä! Eipä menty.. Ei sillä, että kukaan tuosta lintsailusta hirveästi välittäisi! Hostäitini esimerkiksi itse sanoi minulle, että jos joskus väsyttää koulussa hirveästi, niin tule vain kotiin. Koulusysteemi on muutenkin erilainen, täällä kun ei ole vapaavalintaisia kursseja niin kuin Suomessa, vaan kaikille on tehty lukujärjestykset etukäteen ja jokainen tunti ollaan oman luokan kanssa ympäri vuoden. Ei siis ole kursseja joilta voisi lentää ulos. Kyllä on arvostus kuitenkin suomalaista koulusysteemiä kohtaan noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin tätä meininkiä seuratessa!
Tänään lähdetään siskon kanssa jälleen Mendozaa kohti Afs-tapaamiseen, siitä ehkä postausta myöhemmin!
besos!
Kira
1 kommentti:
Moikka Kira!
Terveisiä täältä kesäisestä Suomesta! On kiva lukea sun kuulumisia ja kokemuksia vaihto-oppilaana. Me ollaan täällä ihan vihreänä kateudesta, kun ei itse päästä Argentiinaan! Aijomme seurata sun postauksia jatkossakin. :)
(Suomen) keväisin terveisin Sonja ja Suski
Lähetä kommentti