Ihan huippu viikonloppu takana! Olin Mendozassa suomalaisen vaihtarin Marikan luona. Lähdin perjantaina päivällä San Rafaelista bussilla kohti Mendozaa, ja hienosti jätin taas yhden koulupäivän väliin. Mun koulunkäynti on täällä melkein olematonta kun päiviä jää välistä milloin mistäkin syystä ja silloin kun siellä olen, en siellä mitään juurikaan tee! Joka tapauksessa, saavuin kohdekaupungin bussiterminaaliin noin kuuden maissa illalla, ja Marika olikin mua siellä vastassa odottamassa.
Myöhemmin illalla oli tiedossa Mendozassa asuvan itävaltalaisen vaihtarin yllätyssynttärijuhlat (en tiedä että onko tuo edes oikea sana?). Matkassa oli pienoisia mutkia juhlapaikan suhteen, joka sitten lopulta vaihdettiin alkuperäisestä paikasta toiseen, mutta muuten juhlat sujuivat hyvin ja hyvällä porukalla. Synttärisankarille tulivat juhlat ihan täytenä yllätyksenä, kuten oli tarkoituskin!
Synttärisankarin koulukavereita!
Synttärisankari itse!
Lauantaina sitten lähdettiin päivällä Marikan ja yhdysvaltalaisen vaihtarin Emilyn kanssa keskustaan shoppailemaan, joka oli myös yksi reissuni motiiveista (San Rafaelissa on aika kallista ja valikoimat rajattuja). Oltiin hienosti keskustassa siestan aikaan eli kaikki kaupat olivat kiinni. Päädyttiin sitten syömään lounasta McDonald´siin, terveellinen vaihtoehto! McDonald´sissa olen viimeksi käynyt Suomessa, koska (yllättäen) San Rafaelista ei näitä ketjupikaruokaloita löydy. Ehkä parempi niin, kun tulee täällä muutenkin lihottua! Syönnin jälkeen mentiin istuskelemaan ja juttelemaan yhdelle Mendozan plazoista. Kyllä on ihan eri juttu jutella vaihtareiden kuin paikallisten kanssa. Vaihtarit oikeasti ymmärtävät miltä toisesta vaihtarista tuntuu, samassa veneessä kun ollaan!
Marika esittelee juuri ostamaansa superhalpaa kaulahuivia (alle 4e! ostin itekin tollasen eri värisen heh)
Emily ja Marika
Kokista nauttimassa!
Siestan jälkeen aloitettiin shoppailukierros Mendozan ihmisvilinän keskellä. Mulle iski ihan ihme shoppauspaniikki kun tiesin mitä etsin mutta en millään löytänyt, lisäksi vielä ympärillä vellova ihmispaljous. Nousi ihan hiki pintaan siinä! Hassua. Loppujen lopuksi onnisti: ostin uudet farkut (kaikki mukanani olevat farkut ovat ratkenneet, en tiedä onko syynä lihominen vai se mitä toivon, eli että niitä on vain käytetty todella paljon), nauhalliset bootsit ja kaulahuivi. Nämä kaikki yhteensä sellaisella hinnalla että ei kyllä ihan helposti Suomesta löydy. Vielä kun nyt eurolla saa kuusi pesoa niin ei tunnu niin pahalta (ennen eurolla sai joku päälle viisi pesoa)!
Mentiin vielä Marikan kanssa käsityökojuja katsomaan Plaza Independencialle ja päädyttiin molemmat ostamaan käsinmaalatut posliinimukit. Ihan älyttömän kauniita ja kiinnostavia esineitä oli koko plaza täynnä!
Plazalta me kaksi jatkettiin Marikan hostäidin kanssa Subwayhin syömään päivällistä (taas kerran yksi paikoista, joissa en ole pitkään aikaan käynyt). Marikan hostäiti on todella ihana ja perhe muutenkin on ihan huippu!
Illalla (vai pitäisiköhän ihan sanoa yöllä) lähdettiin vielä paikalliseen bolicheen bailaamaan Marikan kavereiden kanssa. Jengi katosi vähän väliä ties minne, niin kuin siinä yleensä käy. Ei bolichen kaaoksen keskellä ikinä tunnu porukat pysyvän koossa, joten usein se menee muiden etsimiseksi. Päädyttiin sitten lopulta tanssimaan Marikan kanssa kahdestaan kun ei jaksettu enää juosta muiden perässä, ja oli kyllä todella hauskaa! Marikan kotona oltiin varmaan joskus aamukuuden aikaan, ja seuraavana päivänä eli sunnuntaina nukuttiinkin myöhään.
Sunnuntaina otettiin rennosti Marikalla ihan vain oleskellen. Illalla Marikan hostisä haki meidät autolla ja mentiin yhteen ihan tosi hienoon ravintola-kahvilaan teelle. Ei siellä sunnuntaina siihen aikaan ollut ketään joten saatiin nauttia paikasta ja jutella ihan rauhassa.
Maanantaina lähdin aamulla bussilla takaisin San Rafaeliin ja (yllätyksenä varmaan tulee että) en mennyt kouluun aamulla. Iltapäivällä olisin periaatteessa kerinnyt mutta hostisä sanoi että ”Mikset mene vasta huomenna, oot varmaan väsynyt, ja mitä sä siellä muutenkaan tekisit?” Vähän nauratti. Mun hostisä on kyllä ihan huippu oikeasti, hänen kanssaan on tullut juteltua monesti syvällisiäkin ja vitsiä lentää ihan jatkuvasti. En siis mennyt kouluun maanantainakaan!
Viime viikolla sain tietää yhdeltä luokkalaiseltani, että hänen kaverinsa täältä San Rafaelista lähtee tammikuussa Suomeen vaihtoon! Ihan uskomaton sattuma, koska Suomi ei ole mikään yleisin vaihtokohde varsinkaan latinoamerikkalaisille. Myöhemmin tämä poika pisti mulle sitten viestiä että haluaisi kuulla Suomesta ja pyysi jos voisin opettaa suomea, jotta hän osaisi edes vähän puhua silloin kun lähtee.
Maanantaina iltapäivällä sitten tavattiin, menin hänen luokseen mukanani espanjankielinen kirja Suomesta ja suomi-espanja-suomi –sanakirja. Hän on hirveän innoissaan oppimassa suomea, kyseli todella paljon kaikkea ja oli todella kiinnostunut. Tajusin kuinka vaikea kieli suomi oikeasti on! En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että mitkä verbit ovat suomessa epäsäännöllisiä, vai onko niitä edes, tai että mitkä säännöt pätevät sanojen taivutuksissa! Hirveän vaikea opettaa omaa äidinkieltään jollekin ulkopuoliselle. Onneksi pojalla itsellään riittää intoa oppia! Kutsuin hänet Suomessa meille ja meidän mökillemmekin käymään, eli Suomessakin tapaamme varmasti.
Tiistaina olikin mun 18-vuotissynttärit, eli 14.6. Koulussa tuli paljon onnitteluja ja luokka lauloi mulle onnittelulaulun kahdesti. Kotiin palatessani sain lahjoja, mitä en yhtään osannut odottaa! Hostäiti ja sisko olivat molemmat ostaneet mulle paidat ja veli suklaata! Sisko oli myös ostanut mulle tosi nätin kaulakorun, kun multa meni samankaltainen koru vähän aikaa sitten rikki. Mulle oltiin myös leivottu kakku! Hostäiti oli myös edellisenä päivänä kysynyt mitä haluan syödä päivälliseksi ja tehnyt pyytämäni mukaan ñoqqueja (kirjoitin nyt espanjalaisittain kun ei ole mitään hajua miten se suomeksi kirjoitettaisiin, gnoccheja?) ja sellaista älyttömän hyvää bolognesekastiketta. Tosi kultaista!
En tiedä tuleeko noita syntymäpäiviä nyt enempää juhlistettua, koska viikonlopuksi menemme viettämään isoäidin syntymäpäiviä Rosarioon (kaupunki Santa Fé –nimisessä provinssissa, noin 10h ajomatkan päässä täältä). Menemme luultavasti hostisän kanssa kahdestaan kun ketään muuta perheestä ei huvita lähteä. Minä ainakin haluan nähdä kaikkea mitä vaan on mahdollista päästä näkemään!
Muutenkin heinäkuussa talvilomien aikaan on tiedossa matka Buenos Airesiin paikallisen sedän luokse ja mahdollisesti sen jälkeen suomalaisen vaihtarin Roosan luokse Córdoban provinssiin. Olen ihan innoissani kun pääsen näkemään Argentiinaa enemmänkin!
Loppuun pari kuvaa mun koulusta:
Koulurakennus on tommonen rinki jonka keskellä on piha.
Ja hirmuisot synttärionnittelut aivan ihanalle poikaselle sinne Suomeen! Eli Jussille paaaaljon onnea :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti