la vida argentina: Huppari!

Pitkän odotuksen jälkeen saimme vihdoin luokkamme valmistuneet hupparit torstaina! Odotus on ollut pitkä ja luokkamme äärimmäisen kärsimätön, sillä kaikki muut viimeiset luokat koulussamme ovat saaneet hupparinsa jo aikoja sitten. Hupparin esittely koulussa on iso juttu, sitä varten suunnitellaan koreografiat taustamusiikkeineen ja mukana on aina ties mitä oheistavaraa; kasvomaaleja, raketteja, pillejä, torvia.. Siis kaikkea huomiota herättävää ja ääntä pitävää!
Torstaina kokoonnuimme yhden luokkalaisen luokse jatkamaan lipun maalausta. Suunnitelmana oli mennä yhdessä hakemaan huppareita valmistajan luota illalla. Paikalle päästyämme meille ilmoitettiin, että hupparit ovat valmiita vasta keskiyöllä, ja että valmistaja voi itse tulla tuomaan ne haluaamme paikkaan. Päätimme siis, että menemme koko luokan kanssa yöksi yhden luokkalaisen kotiin. Söimme odotellessamme päivällistä, koko porukka oli äärimmäisen jännittynyt. Heille tämä on oikeasti iso asia, hupparit näyttävät kaikille että he ovat viimeisellä luokalla ja viettäneet viimeiset viisi vuotta yhdessä. Nyt he ovat valmistautumassa elämässään uuteen vaiheeseen!
Keskiyöllä hupparien saapuessa oli meteli kova, hyppimistä, huutamista ja valokuvien ottamista. Ihan hullua! Mutta oli hauskaa olla mukana näkemässä sitä iloa. Seuraavaksi alkoikin hupparien esittelyn suunnittelu, joka olisi seuraavana päivänä, perjantaiaamuna. Jotkut värjäsivät hiuksiinsa vihreitä raitoja esittelyä varten, jotkut ostivat muovihattuja, torvia, pillejä, pieniä raketteja ja ties mitä. Häslinkiä riitti!
Joskus neljän viiden aikaan aamulla jengi hiljentyi nukkumaan. Nukuimme autotallissa, meitä oli yli kymmenen, patjoja lattialla oli viisi. Hieman vilu tuli, eivätkä kaikki päässeet patjoille nukkumaan. Ketään ei kuitenkaan haitannut, sillä kaikki olivat huppareistaan niin innoissaan. Emmehän myöskään nukkuneet kuin pari tuntia!
Aamulla olikin tiedossa hupparin "julkistaminen" eli esittely koulussa. Kaiuttimista kaikui valitsemamme musiikki koulun pihalle ja juoksimme huppareissamme ympäri koulua hyppien ja huutaen, koko muu koulu luokkamme hullua iloa katsellen. Oli loistavaa olla osa sitä yhteishenkeä!
Illalla menimme vielä juhlistamaan huppareiden valmistumista paikalliseen bolicheen eli diskoon. Paikalla oli lähes kaikki San Rafaelin koulujen viimeiset luokat huppareineen. Melu oli siis kova ja huppareiden esittely jatkui sielläkin.
Tällaista siis viimeisimmät päivät! Nukkuminen on jäänyt vähille, sillä diskosta kotiin palattiin noin kello viiden kuuden aikaan aamulla..meininki on siis vähän eri kuin Suomessa, täällä diskot aukeavat noin kello yhdeltä yöllä, ja kotiin palataan aamulla!

Mitä muuta elämään tänne kuuluu? Kokonaista kouluviikkoa en ole nähnyt varmaan kuukauteen, vapaapäiviä pukkaa lähes joka viikko. Tällä viikolla olin pois koulusta yhden päivän kuumeen vuoksi, eli sairastellutkin olen vähän. Nyt on olo kuitenkin jo parempi!
Hostäiti on toisessa provinssissa tapaamassa perhettään, ja olemme olleet viisi päivää keskenämme hostisän, -siskon, -veljen ja -serkun kanssa. Koti on täysi läävä, valehtelematta! Tiskit kerääntyvät ja lattia on täynnä hiekkaa ja lehtiä (täällä ollaan sisälläkin hyvin usein kengät jalassa). On uskomatonta kuinka paljon hostäiti tekee täällä. Tiskejä olen yrittänyt tiskata mutta ei kulu kuin tunti ja tilanne on täysin sama kuin silloin kuin aloitin! Huomenna on tiedossa suursiivous. Sitä tarvitaan..

Loppuun vielä kuvia!